Kuulukoon ääneni kauaksi

Näin kuntavaalien alla, kun takana on yhdet vaalit JHL:n edustajistovaalit, niin olen miettinyt äänestämistä. Äänestystulos JHL:n vaaleissa oli laskenut edellisistä ja jäin itse miettimään syytä siihen. Syitähän voi etsiä aina vaikka mistä, mutta minä jäin miettimään asiaa äänestäjän kannalta. Työpaikallani sain työkavereitani äänestivät ensimmäistä kertaa näissä vaaleissa. Paljon keskustelimme siitä miksi emme ole ennen äänestäneet ja miksi mieli oli nyt muuttunut. No ehkä tällä kerralla heillä oli ihminen joka kävi heidän kanssa keskustelua aktiivisesti ja kertoi toiveesta olla mukana heidän äänitorvena liiton korkeimmassa päätäntä elimessä. Paljon puhuimme myös siitä, että miksi he eivät olleet äänestäneet ennen. Vastaus oli yksiselitteinen, he eivät ymmärtäneet mitä edustajisto tekee liitossa ja miten se vaikuttaa heidän asioihin. Se koettiin niin kovin kaukaiseksi ja heille se on jäänyt täydellisesti pimentoon ja sen tärkeyttä ei tunnisteta. Meillä käytiin kovasti keskusteluja arvoista ja haaveista oman alan asioissa. Tärkeintä oli, että heihin oltiin henkilökohtaisesti yhteydessä ja minä kuuntelin heidän toiveita ja haaveita.

Nämä keskustelut pistivät minut miettimään myös tämän hetkisiä kuntavaaleja. Näissä olen jo tehnyt henkilökohtaisen vaalivoiton, koska olen saanut oman isäni palaamaan äänestämään 90-luvun laman ja pettymyksen Suomen valtiota kohtaan. Olen niin ylpeä tästä asiasta ja kiitollinen, mikään ei ole koskaan niin yksinkertaista. Kävin hänen kanssaan keskustelun viikonloppuna äänestämisestä näin yleensäkin. Hän on tähän asti paasannut, joka ikisissä vaaleissa, että ei sieltä listoilta löydy ketään täyspäistä ihmistä kenelle äänen voisi antaa ja on jättänyt koko äänestyksen tekemättä. Onko tämä kuitenkaan se oikea tapa näyttää olevansa tyytymätön ehdokkaisiin? Eikö tämä kerro, että vaalituloksella ei ole pennin vertaa merkitystä hänen elämässä. Hän on kuin antanut muille luvan päättää asioistaan ja hänelle se on ihan sama miten ne hoidetaan, hänhän on tyytyväinen siihen silloin mitä saa. Mediassa puhutaan paljon näistä nukkuvista äänestäjistä, jotka eivät käy vaaliuurnilla. Heiltä kysyttäessä asiaa tulee herkästi vastaus, että "Ei se mitään vaikuta kuitenkaan. Ei minun yksittäinen ääneni mitenkään vaikuta. Miksi siis edes viitsin vaivautua paikalle!" Mutta muuttuuko mikään silloin, kun jää kotiin murehtimaa ja valittamaan kuinka kaikki on pielessä ja kansaa ei kuuntele kukaan.

Sitten on nämä "kirkkoveneiden" ja Aku Ankan äänestäjät. Minä näen, että se on mielipide, ehdottomasti. Ei ehkä sellainen mielipide, jolla saataisiin Aku Ankka sinne valtuustoon pitämään puhetta ja päättämään asioista, mutta näiden ääntenantajat ovat menneet kuitenkin vaaliuurnille. He käyttäneet aikaa ja vaivaa perehtyessään ehdokaslistaan ja puolueisiin. Näistä huolimatta he eivät ole löytäneet ketään joka olisi ollut heidän luottamuksen arvoinen tai olisi jakanut saman ideologian kenenkään kanssa. Heiltä puuttuu se hengenheimolainen sieltä ehdokaslistasta. Tässä kohtaa voisin ehdottaa heitä miettimään olisiko heistä lähtemään mukaan vaikuttamisen tielle tai löytyisikö heidän läheltään henkilöä, joka jakaa sen saman haaveen.

Yhteistä näillä kahdella vaalilla on se, että kummassakin sinun pitänyt äänestää itsellensä edustaja, äänitorvi, joka ajaa juuri sinulle tärkeitä asioita. Täytyy myöntää, että itsekin olen edellisissä vaaleissa pyöritellyt sormea ehdokaslistan päällä ja katsellut kuvia kuka näyttäisi mukavalta tyypiltä, ääneni on tullut näin. Puolue toki on kokoajan ollut se sama, joten sen suhteen olen aina tehnyt sen tärkeän valinnan. Huh, edes jostakin voin siis olla nyt ylpeä. Olen jäänyt miettimään, että koko sormen heiluttelu ehdokaslistan päällä on ollut ihan väärä tyyli, siis totaalillisesti väärä tyyli. Ensinnäkin, ei sillä tavalla valita itselle sitä äänitorvea. Se ehdokas on voinut vaikka ajaa sellaista asiaa, joka ei ole sopinut minun arvoilleni ollenkaan. Toiseksi minä en ole koskaan tavannut kyseistä ihmistä. En ole sanaakaan vaihtanut hänen kanssaan ja en ole näin ollen yhtään perillä minkälainen ihminen hän oikeasti on. Vaalikoneesta voin toki hänen ajatuksiin tutustua, mutta onko siellä vaalikoneessa kysytty sitten juuri minulle tärkeitä kysymyksiä. Mikä on sinun mahdollisuutesi vaalien välissä vaikuttaa sinua koskeviin asioihin, jos sinulla ei ole mitään henkilökohtaista kytköstä ehdokkaaseen. Joten suosittelen valitsemaan sellaisen ehdokkaan, jonka tunnet ja joka jakaa sinun kanssa saman ideologian.

Näillä mietteillä toivotan sinulle oikein hyvää vaaliviikonloppua! Jos olet jo äänestänyt, niin olet jo varmasti löytänyt itsellesi juuri sen oikean ehdokkaan. Mutta jos vielä harkitset tai ajattelit jättää äänestämättä, niin vielä on aikaa etsiä juuri sinulle paras ehdokas. Nyt viikonloppuna on paljon ehdokkaita vaaliteltoilla, joten ei muuta kuin sinne heitä jututtamaan ja tutustumaan heihin. Itse en siellä tänä viikonloppuna ole, vaan vietän sen lasteni kanssa. Minulla on jo lapset oman osan joustaneet äidin vaalihommissa, joten nyt he menevät edelle. Tärkeintä kuitenkin on, että sinä käyt antamassa sen oman mielipiteesi sinne vaaliuurnaan ja lunastat purnaamis oikeuden seuraaville vuosille. Oman ehdokkaani olen jo valinnut, ja hän jakaa varmasti minun kanssani samat ajatukset.

Kuvassa on Gumbölen kartanon mailta löytyvän vanhan myllyn takana oleva pato. Ääni joka paosta lähtee näin keväällä on aivan huikea, kannattaa käydä kuuntelemassa.

Haaveiden mahdollisuudet

Tässä viime viikkojen aikana on tullut pieniä vinkkejä tämän blogin aiheeksi. Vihdoinkin tänä aamuna koin sen heräämisen aiheen suhteen. On siis hyvä käydä leffassa näin sunnuntai aamuna, kun ajatuksen virta saa rauhassa virrata, eikä arjen esteet häiritse sitä.

Ensimmäinen kerta kun sain vinkkiä tämän kertaisesta aiheesta, istuin oman työyhteisöni kanssa miettimässä millaisen työpaikan me haluisimme itsellemme. Haaveita oli monia, niin laidasta laitaan kuin meitä naisia siellä istui. Joillakin oli haaveina ihan työyhteisöä koskevia arvoja ja toisilla oli haaveina, että saisimme tehdä töitä lasten kanssa pienemmissä ryhmissä ja ihan työoloihin parannusta. Silloin jäin miettimän, että mikä meitä estää vaikuttamasta näihin asioihin. Sainkin heti vastauksen, että miksi se ja tuo ei tee mitään tai ei meillä ole aikaa ja energiaa tehdä asialle mitään. Itse jäin hieman hämilleni asian suhteen. Miten niin aikaa tai energiaa? Kenen haaveet käyvät toteen heti? Mieleen jäi vain suuri kysymysmerkki, miten osaisin asetella sanani, että saisin vastapuolen ymmärtämään hänen olevan vastaus tähän haaveeseen.

Seuraavan vinkin sain ystävän Facebook päivityksestä. Hänkin työskentelee varhaiskasvatuksessa ja lapsethan ovat maailman parhaita viisauksien sanojista. Päivityksessä oli lainaus erään 4-vuotiaan ajatuksesta;

- Hei A, minä uskon haaveisiin!

Niin, mihin me aikuiset olemme hukanneet haaveet. Vai ajattelemme, että haaveileminen vain lasten etuoikeus. Miksi me jätämme ne unelmat vain haaveisiin. Emmekö uskalla lähteä toteuttamaan unelmiamme.

Monestihan me ihmiset haaveilemme vaikka mistä. Minä ainakin haaveilen monesta asiasta. Haaveilen, että joku päivä voisin juosta ilman kipua. Haaveilen ulkomaan matkasta lasteni kanssa ja haaveilen siitä, että voisin jättää maailmaan myös jonkin muun jäljen, kuin lapseni. Ei mitään mahdottomia haaveita, mutta jotta ne voisi toteutua on niiden eteen tehtävä paljon työtä. Eikä ne tule ihan heti, vaan tarvitaan aikaa ja hieman sitä onnea. Toki haaveilen lottovoitosta ja omakotitalosta, mahdottomista ajatuksista minulle. Mutta kyllä nekin minun haavekarttaan mahtuu ja ehkä myös toteutuvatkin joskus.

Haaveet voi olla ihan miten isoja tai pieniä. Pienten haaveiden toteuttaminen onkin helppoa ja niiden saavuttamiseen ei yleensä tarvitse nähdä paljoakaan vaivaa. Isot haaveet onkin sitten asia erikseen. Useasti kuulen isojen haaveiden kohdalla puhuttavan, että ei ne kuitenkaan toteudu. Itse jään miettimään miksi ei toteudu? Miksi me alistumme liian helposti suuren haaveen edessä. Suuri haave tuntuu mahdottomalta ja näemme sen vain suurena peikkona. Olemme määritelleet, että haave on liian suuri toteutuakseen ja määrittelemme sen jo heti epäonnistuneeksi. Se koetaan negatiivisena ja täydellisesti mahdottomana ajatuksena toteutuakseen. Itse ajattelen haaveiden olevan mahdollisia. Joidenkin kohdalla pitää vain asettaa niitä portaita joita pitkin kivuta pikkuhiljaa eteenpäin. Askelia on välillä monta ja välille on pakko laittaa niitä tasanteita. Tasanteet haaveiden portaissa on välillä pakollisia. Niiden avulla voidaan tarkastella ollaanko menossa oikeaan suuntaan ja niillä voidaan hengähtää seuraavaa nousua varten. Mitä enemmän laitat tasanteita haaveisiisi, sitä varmemmin pääset sinne huipulle ilman suurempia vahinkoja.

Haaveista on hyvä puhua ääneen, koska aina on ihmisiä jotka jakavat useimmiten sen saman ajatuksen. Kun haave on suuri on vieressä kulkijoita aina hyvä olla. Varsinkin silloin kun jaat saman unelman jonkun toisen kanssa, niin sen toteutuminen ei ole vain sinun varassa vaan toteutumisen mahdollisuus tuplaantuu heti. Jakamalla saman unelman toisen kanssa, saa sitä toiselta myös energiaa haaveen toteuttamiseen. Mitä jos haaveesi jakaakin enemmän ihmisiä, kuin se toinen siinä vieressä. Silloin voidaan jo puhua joukkovoimasta. Joukossa, kun on aina enemmän voimaa kuin vain siinä yhdessä ihmisessä. Joukkovoimalla voidaan saada suuren suuriakin haaveita ja unelmia toteutumaan. Pitää vain uskoa ja sitoutua yhteisen unelman toteuttamiseen!

Itse olen sanonut haaveeni monesti ääneen ja saanutkin vierelleni tsemppaajia, niitä vierellä kulkijoita. Olen syvästi kiitollinen heille! He jaksavat valaa minuun uskoa unelman toteutumiseen, kun en itse jaksa siihen aina uskoa. Siitä tuleekin mieleen, että jos sinulle joku kertoo unelmistaan, niin muistathan häntä tukea siinä. On hienoa, että ihmisellä on haaveita ja unelmia. Ja mikä parasta tahtoa toteuttaa niitä, vaikka ne olisivatkin suuria. Ei se tukeminen tarvitse suurta olla, vaan pienikin sana tai asia auttaa unelmoijaa saavuttamaan haaveensa.

Toivottavasti sain sinut harkitsemaan, että uskalla lähteä toteuttamaan jotakin sinulle suurta unelmaa!

Fiskarsinmäen luontopolulla kannattaa käydä keväällä. Ota eväät mukaan ja jää lintutornille katselemaan lintuja. Itse näimme kuinka joutsenet tekivät lähtöä suurella metelillä.

Murehtiminen -stressin aiheuttajana

Vuoden vaihteessa tein itselleni lupauksen, että kuluvana vuonna heittäydyn elämän vietäväksi ja käännän jokaisen kortin mitä elämä tuo eteeni. Vuotta on kulunut huimat kaksi kuukautta ja olenkin kääntänyt jo muutaman kortin. Olen siis ehdokkaana JHL:n edustajistovaaleissa Pääkaupunkiseudulta ja Espoossa Kuntavaaleissa. Olen siis todellakin kääntänyt muutaman suuren kortin näkyviin elämässäni.

Miten tulin lähteneeksi mukaan, vaikka tiesin sen olevan hyppy tuntemattomaan? Se on halu tehdä muutoksia, sen puhumisen sijasta. Haluan on mukana muuttamassa Suomea sellaiseksi missä uskon, että on hyvä elää ja olla. Kummassakin paikassa saan olla mukana ja vaikuttamassa asioihin puhumisen sijasta, tehdä jotakin näkyvää.

Elämä on tällä hetkellä kovin stressaavaa ja liikunta on jäänyt vähäisemmäksi vaalikiireiden ja työelämän tuomien omaehtoisten muutosten takia. Tähän asti stressi on ollut positiivista stressiä ja olen saanutkin tehdä ja kokea monta upeaa hetkeä, vaikka tie onkin tuntematonta. Toki Kuntavaaliehdokkaaksi asettuminen aiheutti yhden yön paniikin, mutta tiedän itsestäni jo kuinka paljon stressiä kestän. Joten sisimmästä piti löytää vain se hukassa oleva rauhan tunne.

Jäin kuitenkin miettimään unettoman yön jälkeen mistä tunnistaa, jos stressi alkaa hallitsemaan elämää liiaksi. Ja voiko itse aiheuttaa stressin ihan vain ajattelemalla ja vatvomalla asioita liiaksi. Taas pääsin syventymään nettiavaruuden ihmeelliseen maailmaan.

Itselleni saan aiheutettua kunnon stressin vain sillä, että jään miettimään asioita liiaksi. Tämä on yksi suurimmista stressin aiheuttajista ihan yleisestikin. Jään helposti mieltä painavaan asiaan jumiin ja siitä päästäminen on vaikeaa. Luon siis itselleni tavoitteita ja haasteita, enkä osaa laittaa niitä oikeaan mittasuhteeseen, vaan annan niille liikaa tilaa. Olen kehitellyt itselleni muutaman teorian, joita hoen mielessäni kun huomaan jääväni murehtimaan asioita liiaksi.

Ensimmäinen teoriani on, että se mikä on tämän päivän murhe ja huoli on huomenna historiaa. Pessimisti itsessäni ajattelee, että huomenna tulee taas uusi murhe ja huoli, jota sitten voi taas huomenna murehtia. Pitäähän murehtimisen tasapainokin säilyä. Mutta oikeasti, se mikä on tänään murhe, on huomenna muuttanut jo muotoansa. Ja vanhan sanonnan mukaan; Nuku yksi yö, niin asia selkiintyy ja löydät ratkaisun! Se mikä tapahtui eilen on jäänyt sinne taakse, joten mitä sitä enää tähän päivää kantaisi. Elämä kun tuo aina uusia asioita eteen väkisinkin.

Toinen teoria jota olen mielessäni pyörittänyt on, että mietin minkä kokoinen murhe tai asia on mitä haluan tarkastella mielessäni. Sen jälkeen pakkaan sen laatikkoon ja määrittelen laatikon värin. Väri kuvastaa tunnetta mitä koen asian suhteen. Tämän jälkeen mietin kuinka isona haluan laatikon nähdä. Onko asia oikeasti sellainen, että haluan antaa sille ison tai pienen laatikon. Tietoisesti ajattelemalla ja määrittelemällä olen ratkaissut monia stressaavia elämän vaiheita ja saanut niille perspektiiviä. Kun olen määritellyt värin ja koon laatikolle, mietin vielä mihin kohtaan elämän pyramidia haluan sen laatikon laittaa. Aika usein minun murheeni saavat jonkun tumman värin ja laatikko on pieni. Mitä pienemmäksi saan laatikon koon määriteltyä sitä helpommin huomaan päästäväni asiasta lopullisesti irti. Kun taas iloiset ja positiiviset asiat laitan suuriin laatikkoihin ja minua miellyttäviin väreihin. Elämän pyramidissa laitan nämä laatikot hyvin esille ja työnnän niitä negatiivisia laatikoita syrjemmälle. Tämä on tietoista ajattelua, että olen onnellinen ja minulla on kaikki hyvin.

Näillä teorioilla siis yritän vahvistaa omaa positiivista ajattelua, joka vie eteenpäin. Olen huomannut, että tietoisella ajattelulla ja päätöksillä on paljon vaikutusta siihen miten koen ja kestän stressiä. Oletko sinä huomannut omien ajatusten kiertävän liikaa kehää negatiivisten ajatusten kanssa? Internetti on täynnä hyviä sivuja, joita lukemalla pääsee hyvin alkuun oman ajatusmaailman muuttamisessa. Taidan itse vetää nastakengät jalkaan ja lähteä hakemaan luonnon tarjoamaa stressin purkua. Ulkona on nimittäin upea ilma ja uskon saavani seuraavaa blogia varten hienoja kuvia.

Uni -palauttava voimavara

Viime viikonloppuna tunsin itseni väsyneeksi. Yöunet olivat olleet huonoja pienen flunssan takia ja nyt se tuntui kokonaisvaltaisen väsymyksenä. Yöt olivat olleet levottomia ja unet vaihe rikkaita. Heti huomasi, että stressin ja kiireen sietäminen työssä oli alentunut huomattavasti. Palautumiseeni työviikosta hain helpotusta liikunnasta ja ihan vain omasta ajasta. Mutta nämäkään ei nyt tuntuneet riittävän, joten syylliseksi aloin epäilemään huonolaatuista unta öisin. 

Tästä pääsenkin aiheeseen mikä on mietityttänyt jo jonkin aikaan, uni ja sen merkitys työelämässä. Asiahan lähti mietityttämään enemmän sen jälkeen, kun hyvin läheinen ihminen alkoi nukahtelemaan aina töistä tullessa sohvalle ja uni ei nukkumaan mentäessä paljon kysellyt lupaa tullakseen kylään.  Minä sain nukkumaan mennessäni sitä vieressä nukkujaa tökkiä vaihtamaan kylkeä, kun en saanut nukahdettua jäätyäni kuuntelemaan ja laskemaan hengityskatkoksia. Onneksi meitä kanssa eläjiä on, jotka sitten hoputtavat hakemaan neuvoa ongelman edessä. Niinpä väsynyt kumppani meni hetken asiaa sulateltua työterveyteen ongelmansa kanssa. Lääkärikäynniltä palasi kotiin itsekin hämmentynyt ihminen. Lääkärin arvio haastattelun jälkeen oli, että tilanne ei ole mitenkään vakava, kun potilas ei koe olevansa niin väsynyt, että nukahtaisi rattiin. Voitte vain kuivitella kuinka järkyttynyt olin itse asiasta ja moisesta vastauksesta. Mitä ihmettä, ei ole ongelmaa kun ei nukahda rattiin? Eikö silloin olla jo myöhässä, kun ihminen nukahtelee rattiin. Tässä kohtaa voin rauhoittaa, että homma on nyt jo hoidossa ja minäkin saan jo nukahtaa rauhassa, eikä minun tarvitse enää murehtia milloin saan soiton tapaturmasta. Jäin kuitenkin miettimään, että terveydenhuollolla on selvästi alue, jota ei tunnisteta tarpeeksi hyvin työhyvinvoinnin kannalta. Tai sitten juuri tällä työterveydenlääkärillä ei ollut tietoa juuri tästä asiasta niin paljoa, kuin toivoisin hänellä olevan.

Sykäyksen asian syvällisempään tutustumiseen sain tuossa viime syksynä, kun olin kouluttamassa itseäni Luottamustiedon kursseilla JHL-opistolla. Päivien aikana tajusin yhdistellä monia lankoja yhteen ja ennen niin sotkussa ollut lankakerä alkoi suoristumaan. Pääsin langan päästä kiinni ja ymmärsin kuinka suuri merkitys on työterveydellä ja yleensäkin terveydenhuollolla kansanterveyden kannalta ihmisten työelämän kaaressa. Ja kuinka tärkeää olisi puuttua systemaattisesti ihmisten uniongelmiin, eikä vain hoitaa siitä johtuvia oireitta. Oireidenlista on hyvin pitkä ja siinä vilahtaa paljon suomalaisia kansantauteja. Unettomuus altistaa esim. diabetekselle, sepelvaltimotaudille, kohonneelle verenpaineelle, ylipainolle sekä sydän- ja verisuonisairauksille. Tämän listan jälkeen jään miettimään miksi meidän yhteiskunnassa varoja käytetään paljon juuri näiden sairauksien hoitoon, kun niitä voitaisiin helpottaa paljon jo sillä, että mentäisiin alkulähteelle ja tutkittaisiin kuinka ihminen esimerkiksi saa nukuttua ja onko uni elpyvää ja palauttavaa. En tietenkään tarkoita, että näitä sairauksia ei pitäisi ollenkaan hoitaa, vaan se hoitaminen pitäisi aloittaa sieltä ruohonjuuri tasolta. Unen vaikutus ihmisen hyvinvointiin on ilmeinen eikä sitä kuuluisi missään nimessä väheksyä, vaan ottaa vakavasti. Henkisesti ja fyysisesti hyvinvoiva työntekijä on työnantajalle suuri voimavara ja positiivinen satsaus tämän päivän hektisessä ja tuloksia hakevassa työelämässä. Toki voin olla ajatusteni kanssa ihan hakoteillä ja asia on jotenkin toisin, joten ehkä asian oikea laita selviää minulle ajan kanssa.

Jäitkö sinä miettimään omaa untasi? Heräätkö aamulla virkeänä vai onko aamulla käyntiin pääseminen tahmeaa. Sähköinen media on täynnä vinkkejä miten voit itse vaikuttaa parempaan uneen ja palautumiseen työpäivän jälkeen. Kaikilla on joskus vaikeaa päästä käyntiin ja unen laatu on huonoa, mutta jos ongelma jatkuu kannattaa asia ottaa esille reilusti terveydenhuollon ammattilaisten kanssa ja vaatia siihen kunnollista apua ja selvitystä mistä ongelma voisi johtua.

Kuvassa on Koulumuseo Lagstad mäen päällä. Museo sijaitsee aivan Espoon Tuomiokirkon kupeessa, jonka hautausmaa ja kirkko itsessään on oivallinen tutustumisen kohde.

Millä selätän työstressin?

Edellinen blogi käsitteli työn iloa ja työn imua. Tekstin julkaisun jälkeen itse ainakin sain hyvän buustin tähän vuoteen ja ajatukset alkavat selkiytymään mitä haluan tulevilta vuosiltani, jotta työn imu pysyy päällä.

Edellinen teksti myös pisti miettimään työtä ja sen tuomia riskejä. Tämän päivän työelämän haasteet ovat koventuneet ja osaamista tarvitaan enemmän samaan työtehtävään kuin ennen. Työ itsestänsä haastaa, ja joka päivä eteen tulee uusia esteitä, joiden kanssa joutuu laittamaan oman ammattitaitonsa peliin. Välillä varmaan tunnet sinäkin turhautumista siitä ja koet, että oma ammattitaitosi on  riittämätön. Tämän tunteen sietäminen on haaste, suuri haaste. Miten näitä haasteita kestää työelämässä, jotta paineet eivät kävisi liian suuriksi ja niiden alle ei hävittäisi itseään.

Olen sukeltanut internetin ihmeellistä maailmaa ja tutustunut artikkeleihin ja eri sivusoihin, joissa käsitellään työperäistä stressiä ja työuupumusta. Työterveyslaitoksen sivuilla käsitellään työstressin ja työuupumuksen syntymekanismeja, psyykkisiä- ja sosiaalisia kuormitustekijöitä. Luettuani sen jäin miettimään, että työnantajalla on suuri vastuu työntekijöiden jaksamisesta työyhteisössä. Mielessä kävi myös mikä on työntekijän oma vastuu työstressissä. Onko todellakin niin, että vain työnantajalla on yksin vastuu työntekijän psyykkisestä jaksamisesta työelämässä, vai voidaanko ajatella sen olevan myös niin sanotusti kahden kauppa. En todellakaan tarkoita, että koko asia olisi vain työntekijän vastuulla vaan haluan herättää pohtimaan kuinka voisit itse vaikuttaa omilla valinnoilla miten jaksat työssä vastaan tulleiden haasteiden edessä. On myös totta, että hyvinvoiva työyhteisö kannattelee työntekijän jaksamista työelämässä. Ja yksi huonosti voiva työntekijä saattaa uuvuttaa koko työyhteisön, vetää koko porukan sinne suonsilmään mukanansa. Tähän viitataan tällä sivustolla, jossa käsitellään työstressin syntyä, kannattaa siis käydä vilkaisemassa. Itse heräsin miettimään miten suuri merkitys on yhden ihmisen pahoinvoinnilla ajatellen koko työyhteisöä. 

Itse koin tässä muutama vuosi sitten että oma jaksamiseni on lähestymässä raja viivaa. Aloin miettimään mitkä asiat haluan muuttaa, jotta vielä jaksan työelämän paineita 20 vuoden päästäkin, kuin myös elämän stressitekijöitä. Päätin alkaa hakemaan itselleni voimavaroja joiden turvin pääsen maaliin tässä elämässä, enkä uuvahda elämän juoksukisassa liian aikaisin. Mistä niitä voimavaroja voi sitten hakea? Sehän meistä jokaisesta itsestä kiinni. Se mikä minulle tuo jaksamista työelämään, saattaa sinulle olla juuri väärä tapa. Minulle voimavaroja tuo hetkeen pysähtyminen ja se, että teen vapaa-aikana vain sitä mistä nautin. Olen huomannut, että hyvä fyysisen kunnon kohottaminen on auttanut paljon. Ennen olin oikea sohvaperuna ja liikkuminen ei ollut minun juttuni ollenkaan. Eikä elämä pikkulapsi-vaihetta auttanut ollenkaan asiaa. Ei se vieläkään ole vuosien jälkeen minun juttuni, mutta pakollinen paha, jolla saan pidettyä elimistöni liikenteessä. Tänä päivänä nautin kuitenkin siitä liikunnan tuomasta omasta hetkestä itseni kanssa. Kävelylenkillä luonnossa pääsen pysähtymään juuri siihen hetkeen, jonka koen olevan tärkeää jaksamiseni kannalta. Lenkeille kuuluu myös suurena osatekijänä musiikki. Minulle ei luonnon äänet tuo sitä rauhaa, vaan musiikki kokonaisuudessa. Niiden avulla käyn läpi edellisen viikon tai työpäivän haasteet ja sen avulla valmistaudun tuleviin uusiin haasteisiin.

Tällä kertaa haastan sinut pohtimaan mitkä ovat sinun keinot selvitä työelämän haasteista. Onko mahdollista, että et ole vielä löytänyt keinoa joilla saisit nollattua mielesi työpäivän jälkeen. Jos näin on niin mitkähän ne voisivat olla? Oletko selvittänyt mitä työnantajasi tarjoaa työstressin helpottamiseen ja sen hallintaan. Niin kuin työn tuunaamisesta, tässäkin sinä itse olet se avain tähän oveen.

Kuvat ovat Villa Elfvik´stä, jos matkasi sivuaa Espoota.

Käy tutustumassa minun stressinhallinta maisemiin,

jospa sinäkin löytäisit sieltä rauhan.

Työn iloa etsimässä

Edellisestä tekstistä on jo aikaa, aiheita oli kyllä mistä kirjoittaa, mutta eivät sitten kuitenkaan tuntuneet juuri niin oikeilta. Joten tekstin tuottaminen saikin jäädä odottamaan ja muhimaan. Joulun rauhassa ajatukset alkoivat jäsentymään.

Joulukuu on siitä ihanaa aikaa, että kohtaamisia ihmisten kanssa tulee paljon. Silloin tapaa ihmisiä, joita ei vuoden aikana jostakin kumman syystä näe ollenkaan, vaikka mielessä ovat useinkin. Yhteistä näiden kohtaamisten kanssa oli, että moni oli hukanneet työstä sen iloin ja tekemisen riemun. Joku itki ja raivosi turhautumista, kun koki tekemänsä työn olevan hallitsematonta kaaosta. Yksi oli päätynyt irtisanomaan itsensä, vaikka tämä teko oli todellakin hyppy tuntemattomaan. Heiltä sainkin sitten inspiraation tähän tekstiin. Jokaisen kanssa juteltiin työssä jaksamisesta ja siitä mikä saa ihmisen olemaan tyytyväinen omaan työhönsä tai työpaikkaan, mikä on se maaginen juttu.

Jäin miettimään näiden ihmisten kanssa keskustelemisen jälkeen, että ovatko he kadottaneet työn imun vai onko heillä kadoksissa jokin muu, tekemisen ilo. Mikä saa ihmisen nousemaan joka aamu töihin? Mikä on se palkitseva juttu mikä saa ihmisen päivä päivän jälkeen palaamaan töihin.

Itse olen tehnyt työtä saman esimiehen alaisuudessa jo todella kauan. Mietin monesti mikä on saanut minut jäämään niin pitkäksi aikaan samaan paikkaa. Työkaverit rinnalla ovat vaihtuneet aika ajoin ja jotkut ovat olleet matkassa jo todella kauan. Mutta mikä on saanut minut jäämään? Joku saattaa ajatella, että olen joten jumissa työurani kanssa. Itse en näe asiaa ollenkaan niin. Olen aika ajoin hakenut uutta puhtia työhöni kouluttamalla itseäni jotenkin. Toki oma henkilökohtainen elämäkin on tuonut niitä muutoksia elämään ja silloin olen kokenut, että siitä olen saanut sen lisä buustin siihen työntekemiseen. Se on tuonut sen arvokkaan elämäntiedon, jolla tehdä työtä ihmisten kanssa. Olen huomannut, että olen hakeutunut noin viiden vuoden välein johonkin uuteen asiaan mukaan. Siten saan oman työn imun pysymään yllä, uudistamalla omaa ajattelua ja hakemalla uusia virtauksia työelämään.

Mikä on työn imu? Itse luin ennen tätä kirjoittamista Työterveyslaitoksen kirjoittaman tekstin työn imusta. Ensimmäinen ajatus oli, että olen ymmärtänyt koko ajatuksen jotenkin väärin, pelästyin olevani ihan väärillä jäljillä ja ajatus alkoi ahdistamaan. Mutta siitä sitten päädyin lukemaan työn tuunaamisesta, niin johan helpotus kävikin sydämessä. Toki se työn tuunaaminen ei ole mitenkään helppo ajatus, jokainen muutos aiheuttaa aina vasta reaktion. Mutta jos sen oman työn tuunaaminen lisää omaa mielihyvän saamista tekemästään työstä, niin onko se huono vaihtoehto.

Monesti kuulen omalla alallani halun lähteä johonkin aivan muuhun työhön, kuin sitä mitä tehdään. Meillä työpaikallani onkin lentävä letkautus, että lähdetään täyttämään maitohyllyjä, kun mieli on täynnä pieleen mennyttä työtä ja tuntuu, että hakkaamme vain päätä seinään. Jään kuitenkin miettimään onko se ratkaisu kuitenkaan sen hetkiseen pulmaan vai olisiko syytä alkaa tuunaamaan sitä omaa työtä. On nimittäin suuri menetys, jos se kaikki mahtava ammattitaito mikä on saatu kasaan vuosien aikana heitettäisiin hukkaan vain sen takia, että ei uskalla etsiä uusia ratkaisuja siihen omaan työskentelyyn nykyisessä työssään. Mikä olisi se ratkaisu, joka saisi ihmiset käyttämään sen arvokkaan ammattitaitonsa, eikä sivuuttamaan sitä. Tästä siirryn ajatukseen kuinka suuressa asemassa esimiehet ja työnantaja taho on tässä kohtaa. Kun työntekijä tulee esimiehelle puhumaan innottomuuden puutteesta työhön, niin se miten esimies siihen vastaa, on suuritekijä kuinka asia alkaa siitä ratkeamaan. Kuinka helppoa on vain sivuuttaa asia, eikä lähteä työntekijää tukien etsimään sitä työn imua uudelleen. Se kun ei ole mitenkään helppoa, eikä tie ole mitenkään lyhyt. Esimies joutuu väkisinkin olemaan matkan aikana jonkin asteisesti alaisensa työnohjaaja. Esimies joutuu olemaan työntekijälle peilinä ja antamaan niitä ajatuksen siemeniä mistä lähteä muokkaamaan sitä omaa tapaa tehdä työtänsä. Ratkaisevaa on, kuinka toinen kuuntelee toista ja onko kummallakin tahtoa lähteä matkalle yhdessä. Tässä kohtaa tulee varmaan mieleen, että eihän ketään voi tukea tunti kaupalla löytämään sen työn imun. Ei voikaan, vaan kyllä sillä työntekijälläkin on vastuu olla vastaanottavainen ja tehdä sitä omaa ajatustyötä asian suhteen. Esimies sitten tukee ja antaa ideoita kannustaen. Uskon matkan olevan antoisa ja uudistava kummallekin osapuolelle.

Toivottavasti tästä nousi sinulle joitakin ajatuksia ja pääset omassa työssäsi uuteen nousuun. Uskallat haastaa itsesi ja etsimään sitä omaa työn imua tälle vuodelle. Mikä olisi hienompaa, kun sinäkin aloittaisit omassa elämässä uuden luvun, niin kuin Suomi aloittaa itsenäisenä maana juhlavuoden viettämisen.

Toivotan siis sinulle Onnekasta vuotta 2017!

Rut Bryk 2016, Emma- Espoon modernintaiteen museo

Tee niin kuin toivoisit toisen tekevän sinulle

Näin joulun alla on sosiaalinen media täynnä vaikka mitä hyväntekeväisyys kohteita. Ihmisiä kannustetaan lahjoittamaan hyviä tekoja ja rahaa toisten hyväksi. Miksi juuri joulu on se aika, kun näitä hyväntekeväisyys kohteita tulee esiin joka paikassa? Miksi toisen auttamiseen tarvitaan joulu? Eikö sitä auttamista voisi tehdä koko vuoden tasaisesti ja voisiko sen tehdä myös aineettomasti.

Tästä saan hyvän syyn hypätä työyhteisöihin ja niiden pelisääntöihin. Monesti olen miettinyt miten voikin olla, niin vaikeaa tehdä siellä työpaikalla toisen päivästä hieman parempi niillä omilla valinnoilla. Minä uskon, että hyvät teot kiertävät aina takaisin jotakin kautta. Niin kuin tämän kertaisessa otsikossakin lukee, "Tee toiselle, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän." Sanonta on kuitenkin, niin vanha ja tuttu, mutta kuitenkin niin uusi ja vieras. Oletko koskaan jäänyt miettimään sen syvintä tarkoitusta tai sen vaikuttavuutta ympäristöösi.

Monesti sitä ajattelee, että ne hyvät teot pitäisi olla jotenkin suuria. Ei niiden täydy olla! Hyvät teot työpaikalla lähtevät aamulla ihan normaaleista hyvän huomenen toivotuksista  ja vaikka sillä, että taukotiloissa on valmiiksi laitettu kahvinkeitin virtanapin painamista vaille valmiiksi. Jo näin pienellä asialla saadaan työkaverin päivän alkamaan paremmin. Ne parhaimmat hyvä teot työpaikan ovat todella pieniä ja huomaamattomia. Minä uskon, että pienistä teoista kasvaa suuria tekoja kunhan vain kärsivällisesti niitä tekee.

Yleensä kuulen napinaa siitä, että miksi minä tekisin tuon ja tuon eteen jotakin hyvää, kun se ei tee sitä sitten minulle. Tähän voisin kysyä, että onko se sinulta jostakin sitten pois? Ja eikö koskaan kukaan ole sinulle tehnyt tai sanonut jotakin mukavaa ja kaunista? Niin, se kauniisti sanominenkin on se hyvä teko. En usko ollenkaan siihen, että kukaan ei olisi koskaan saanut jotakin hyvää tekoa itsellensä pyytämättä. Viisautta on vain huomata se hyvä teko. Niiden huomaaminen on vaikeaa ja useasti sitä täytyykin oikein tutkiskella mitä kaikkea hyvää onkaan saanut elämänsä aikana.

Toki se turhauttaa, kun niitä hyviä tekoja tekee toiselle ja tuntuu, että toinen vain pyörii sen oman napansa ympärillä ja eikä  huomaa laittaa sitä hyvää kiertämään omalta osalta. Siihenkin voi vaikuttaa monet asiat. Ihminen saattaa olla jumissa itsensä kanssa ja kun pääsee siitä eteenpäin, niin osaa laittaa sen hyvän kiertämään eteenpäin.  Eihän se ole itseisarvo, että juuri tämä sinun hyvän teon kohteesi tekee vastapalveluksen juuri sinulle takaisin, vaan parhaimmillaan ne teot lähtevät kiertämään. Ja näin ollen kertaantuvat ja leviävät omaan tahtiinsa.

Minä toivon, että herätin sinut miettimään näin joulun alla miten voisit tehdä työkaverisi päivästä huomenna paremman.  Jos vaikka seuraavalla kerralla töissä keität sen kahvin työkaverille ja viet kupin hänen eteensä ja kysyt hänen edellisen päivän kuulumiset, näin olet jo tehnyt yhden työkaverin päivästä paremman. Kun jokainen tämän muistaisi jokainen päivä, niin minä uskon, että meillä Suomessa olisi paljon todella paremmin voivia työyhteisöjä!

Tällä kuvalla haluan toivottaa vielä hiukan jaksamista sinne työelämään. Kohta saamme jokainen rauhoittua nauttimaan joulun vapaista.