Kuulukoon ääneni kauaksi

Näin kuntavaalien alla, kun takana on yhdet vaalit JHL:n edustajistovaalit, niin olen miettinyt äänestämistä. Äänestystulos JHL:n vaaleissa oli laskenut edellisistä ja jäin itse miettimään syytä siihen. Syitähän voi etsiä aina vaikka mistä, mutta minä jäin miettimään asiaa äänestäjän kannalta. Työpaikallani sain työkavereitani äänestivät ensimmäistä kertaa näissä vaaleissa. Paljon keskustelimme siitä miksi emme ole ennen äänestäneet ja miksi mieli oli nyt muuttunut. No ehkä tällä kerralla heillä oli ihminen joka kävi heidän kanssa keskustelua aktiivisesti ja kertoi toiveesta olla mukana heidän äänitorvena liiton korkeimmassa päätäntä elimessä. Paljon puhuimme myös siitä, että miksi he eivät olleet äänestäneet ennen. Vastaus oli yksiselitteinen, he eivät ymmärtäneet mitä edustajisto tekee liitossa ja miten se vaikuttaa heidän asioihin. Se koettiin niin kovin kaukaiseksi ja heille se on jäänyt täydellisesti pimentoon ja sen tärkeyttä ei tunnisteta. Meillä käytiin kovasti keskusteluja arvoista ja haaveista oman alan asioissa. Tärkeintä oli, että heihin oltiin henkilökohtaisesti yhteydessä ja minä kuuntelin heidän toiveita ja haaveita.

Nämä keskustelut pistivät minut miettimään myös tämän hetkisiä kuntavaaleja. Näissä olen jo tehnyt henkilökohtaisen vaalivoiton, koska olen saanut oman isäni palaamaan äänestämään 90-luvun laman ja pettymyksen Suomen valtiota kohtaan. Olen niin ylpeä tästä asiasta ja kiitollinen, mikään ei ole koskaan niin yksinkertaista. Kävin hänen kanssaan keskustelun viikonloppuna äänestämisestä näin yleensäkin. Hän on tähän asti paasannut, joka ikisissä vaaleissa, että ei sieltä listoilta löydy ketään täyspäistä ihmistä kenelle äänen voisi antaa ja on jättänyt koko äänestyksen tekemättä. Onko tämä kuitenkaan se oikea tapa näyttää olevansa tyytymätön ehdokkaisiin? Eikö tämä kerro, että vaalituloksella ei ole pennin vertaa merkitystä hänen elämässä. Hän on kuin antanut muille luvan päättää asioistaan ja hänelle se on ihan sama miten ne hoidetaan, hänhän on tyytyväinen siihen silloin mitä saa. Mediassa puhutaan paljon näistä nukkuvista äänestäjistä, jotka eivät käy vaaliuurnilla. Heiltä kysyttäessä asiaa tulee herkästi vastaus, että "Ei se mitään vaikuta kuitenkaan. Ei minun yksittäinen ääneni mitenkään vaikuta. Miksi siis edes viitsin vaivautua paikalle!" Mutta muuttuuko mikään silloin, kun jää kotiin murehtimaa ja valittamaan kuinka kaikki on pielessä ja kansaa ei kuuntele kukaan.

Sitten on nämä "kirkkoveneiden" ja Aku Ankan äänestäjät. Minä näen, että se on mielipide, ehdottomasti. Ei ehkä sellainen mielipide, jolla saataisiin Aku Ankka sinne valtuustoon pitämään puhetta ja päättämään asioista, mutta näiden ääntenantajat ovat menneet kuitenkin vaaliuurnille. He käyttäneet aikaa ja vaivaa perehtyessään ehdokaslistaan ja puolueisiin. Näistä huolimatta he eivät ole löytäneet ketään joka olisi ollut heidän luottamuksen arvoinen tai olisi jakanut saman ideologian kenenkään kanssa. Heiltä puuttuu se hengenheimolainen sieltä ehdokaslistasta. Tässä kohtaa voisin ehdottaa heitä miettimään olisiko heistä lähtemään mukaan vaikuttamisen tielle tai löytyisikö heidän läheltään henkilöä, joka jakaa sen saman haaveen.

Yhteistä näillä kahdella vaalilla on se, että kummassakin sinun pitänyt äänestää itsellensä edustaja, äänitorvi, joka ajaa juuri sinulle tärkeitä asioita. Täytyy myöntää, että itsekin olen edellisissä vaaleissa pyöritellyt sormea ehdokaslistan päällä ja katsellut kuvia kuka näyttäisi mukavalta tyypiltä, ääneni on tullut näin. Puolue toki on kokoajan ollut se sama, joten sen suhteen olen aina tehnyt sen tärkeän valinnan. Huh, edes jostakin voin siis olla nyt ylpeä. Olen jäänyt miettimään, että koko sormen heiluttelu ehdokaslistan päällä on ollut ihan väärä tyyli, siis totaalillisesti väärä tyyli. Ensinnäkin, ei sillä tavalla valita itselle sitä äänitorvea. Se ehdokas on voinut vaikka ajaa sellaista asiaa, joka ei ole sopinut minun arvoilleni ollenkaan. Toiseksi minä en ole koskaan tavannut kyseistä ihmistä. En ole sanaakaan vaihtanut hänen kanssaan ja en ole näin ollen yhtään perillä minkälainen ihminen hän oikeasti on. Vaalikoneesta voin toki hänen ajatuksiin tutustua, mutta onko siellä vaalikoneessa kysytty sitten juuri minulle tärkeitä kysymyksiä. Mikä on sinun mahdollisuutesi vaalien välissä vaikuttaa sinua koskeviin asioihin, jos sinulla ei ole mitään henkilökohtaista kytköstä ehdokkaaseen. Joten suosittelen valitsemaan sellaisen ehdokkaan, jonka tunnet ja joka jakaa sinun kanssa saman ideologian.

Näillä mietteillä toivotan sinulle oikein hyvää vaaliviikonloppua! Jos olet jo äänestänyt, niin olet jo varmasti löytänyt itsellesi juuri sen oikean ehdokkaan. Mutta jos vielä harkitset tai ajattelit jättää äänestämättä, niin vielä on aikaa etsiä juuri sinulle paras ehdokas. Nyt viikonloppuna on paljon ehdokkaita vaaliteltoilla, joten ei muuta kuin sinne heitä jututtamaan ja tutustumaan heihin. Itse en siellä tänä viikonloppuna ole, vaan vietän sen lasteni kanssa. Minulla on jo lapset oman osan joustaneet äidin vaalihommissa, joten nyt he menevät edelle. Tärkeintä kuitenkin on, että sinä käyt antamassa sen oman mielipiteesi sinne vaaliuurnaan ja lunastat purnaamis oikeuden seuraaville vuosille. Oman ehdokkaani olen jo valinnut, ja hän jakaa varmasti minun kanssani samat ajatukset.

Kuvassa on Gumbölen kartanon mailta löytyvän vanhan myllyn takana oleva pato. Ääni joka paosta lähtee näin keväällä on aivan huikea, kannattaa käydä kuuntelemassa.