Vuorovaikutuksen vaikeus

Tässä kuluneiden viikkojen aikana olen törmännyt monessa paikassa kummalliseen tautiin, tautiin nimeltään avoimen vuorovaikutuksen vaikeuteen. Se on kuin bakteeri, joka jyllää ja jyllää, mutta lääkettä sen parantamiseen ei vain löydy.

Miten se on niin vaikeaa puhua epäkohdista avoimesti? En tarkoita, että asioita töräytetään ja oksennetaan pöytään ja sen jälkeen ihmetellään, kun työkaveri vetää suuren herneenpalon sieraimeen eikä puhu viikkoon.

Meillä on sellainen työkulttuuri, että jokaiseen kupruun pitää löytää syyllinen ja se syyllinen pitää naulata seinään kiinni tai ainakin laittaa keskelle toria häpeänpaaluun istumaan. Eikö sitä epäkohtaa voi lähestyä positiivisesti ja ratkaisukeskeisesti. Miten on vaikeaa sanoa ääneen, että minua häiritsee jokin asia, ilman että aiheuttaa toiselle kohtuuttomasti mielipahaan. Onkin taitolaji osata puhua hienovaraisesti ja kuitenkin puhua niin, että toinen ymmärtää mistä on kyse. Pidetäänkö me ihmiset mölyt mahassa liian kauan ja sitten kun sietokyky on ylikuormittunut, niin oksennamme kaiken ulos miettimättä miltä toisesta tuntuu?

Törmään vuorovaikutuksen vaikeuteen, niin työssäni varhaiskasvatuksessa kuin muuallakin elinympäristössäni. Varhaiskasvatuksessa meillä suurin osa on naisia ja se tuo omat vivahteensa vuorovaikutukseen. Naiset kun mielellään purkavat mieltä painavat asiat puhumalla, ruotien sen perin pohjin, oikein pohjamutia myöten loppuun asti. Ja vielä puhuen jonkun toisen kanssa kuin sen kohteen kanssa, jonka käytös on jäänyt harmittamaan. Tätä toimintaa usein kutsutaan nimellä juoruileminen. Mutta onko se juoruilemista ja näkyykö siinä juoruilemisen tunnusmerkit? Ja mitä on juoruaminen?  Itse näen juoruilemisen tunnuspiirteet siinä, kun toiselta työkaverilta kuultua tietoa lähdetään ruotimaan jonkun toisen työkaverin kanssa ja puhumisen tyyli muuttuu ilkeäksi ja vähätteleväksi. Ja keskustelun tarkoituksena on vain ruotia asiaa ilman mitään eteenpäin vievää tarkoitusta.

Oletko sinä huomannut kuinka harmittaa, kun on sovittu, että työkaverisi työtehtäviin kuuluu jokin työtehtävä ja hän ei sitä tee. Kuinka siitäkin saadaan aikaiseksi oikea juorumylly työyhteisöön. Joku saattaa hieman kuittailla siitä tälle ihmiselle, ihan ohi mennen varkain. Tai sitten tämän ihmisen tekemättömistä töistä keskustellaan pienissä piireissä ja sopivissa kohdissa vihjaillaan kohteelle asiasta. Tässä toki myös näkyy epäasiallisen kohtelun tunnusmerkit jo aivan selvästi. Tähänkin kohtaa sopisi parhaiten avoin ja rakentava keskustelu, ilman syyllistämistä ja vähättelyä. Ja loppu tulos olisi varmasti parempi ja tuottavampi.

Miten onkin niin vaikea tarjoa apua. Avuksi saattaa riittää jo se, että sanoo suoraan, että olen huomannut tällaisen epäkohdan ja kysyä kuinka voisin auttaa, jotta sinä voit suoriutua tehtävästä. Joskus tämä jo auttaa, että toinen pääsee jyvälle hommasta. Joskus esteeksi on saattanut tulla aikapula ja tehtävät ovat kasautuneet. Avuksi saattaa löytyä vain se, että annat hänelle sen työrauhan

Seuraavalla kerralla, kun huomaat työyhteisössäsi jonkin kuprun. Mieti ensimmäiseksi kuinka toivoisit, että sinun kanssa asiaa lähdettäisiin purkamaan. Tämän jälkeen mieti vielä toimiiko se sama lähestymistapa, myös siellä sinun työyhteisössä.

Heavy metal -näyttely, Hämeenlinna 2016