Jokaiselle löytyy paikkansa työelämässä

Viime päivinä on mielessä pyörinyt, että mistä kummasta jakaisin ajatuksiani teille. Aiheita on ollut lukuisia ja ne sinkoileva kuin pienet superpallot päässäni sinne tänne, aina kimmoten seinämästä toiseen. Joten ei kyllä kirjoittamisen aiheita puutu jatkossa ja lukijat pääsevätkin lukemaan niitä iloisesti pomppivista ajatuksista. Ainoaksi ongelmaksi saattaa tulla korkeintaan se, että ne ei kulje missään järkevässä järjestyksessä, vaan aina on yllätys mikä tällä kertaa puhuttelee minua tai on jäänyt pyörimään mieleen. Joten lähdetäänkö tämän kertaiselle matkalle?

Tämä ajatus nousi noin reilu vuosi sitten mieleen. Ajatus siitä, että meistä jokaista tarvitaan työpaikoilla ja työelämässä. Jotenkin sydän hypähti vuosi sitten, kun mediassa nousi varhaiskasvatuksen muutokset uuteen lukuun ja jollekin toiselle levellille. Juuri oli työstetty uutta varhaiskasvatuslakia ja olin omassa työssäni ammattiyhdistyksessä saanut tutustua siihen perin pohjin. Monesti siellä nostettiin ylös lastentarhanopettajan roolia ja lastenhoitajien rooli tuntui olevan vain avustavassa roolissa. Lastenhoitajat olivat hukkuneet jonnekin, menneet näkymättömiksi. Jotenkin siellä minun sisällä hypähti jokin. Onko todellakin niin, että meidän lastenhoitajien rooli varhaiskasvatuksessa on vain olla avustavassa roolissa lasten kanssa. Vain se mitä lastentarhanopettajat antavat ryhmälle tuntui olevan se oikea ja ainut, mitä lapsi saisi kun hän osallistuu varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus nähtiin vain muutaman tuntina päivässä ja vain lastentarhanopettajan antama. Suurin osa päivästä, kun lasten kanssa menee syömiseen, ulkoiluun, siirtymisiin paikasa toiseen ja päivälepoon. Jäin miettimään onko todella niin, että varhaiskasvatuksen muu henkilökunta on merkityksetön lapsen oppimisen kannalta. Toki tätä ajatusta voidaan käyttää ihan missä tahansa työympäristössä. Minulle tämä tarkastelu on helpompi lähteä siitä työympäristöstä missä työskentelen. Minä näen asian jotenkin ihan muuten.

Aletaan pohtimaan asiaa vaikka johtajan paikalta. Mihin johtajaa tarvitaan työpaikoilla? Hän mahdollistaa omalla työllänsä sen, että me henkilökunta voimme keskittyä juuri siihen työhön mihin meidät on palkattu. Hän esimerkiksi hoitaa henkilökunnan resursoinnin, jos tarvetta tulee. Hän vastaa uuden henkilökunnan palkkaamisesta, kun joku päättää etsiä elämäänsä toisen suunnan. Hän johtaa laivaa ja näyttä kapteenina suunnan mihin milloinkin purjehditaan. Jokainen kapteeni joutuu välillä nuhtelemaan henkilökuntaansa ja näyttämään konkreettisesti suunnan mihin mennään. Johtaja on työelämässä se, joka saa henkilökunnan kokoamaan joukkonsa, jos se hairahtuu kurssista väärään suuntaan. Kapteenin täytyy myös muistaa aina aika-ajoin kehua ja antaa kiitosta myös sille henkilökunnalle. Sanonta, että "Kyllä se hevonenkin paremmin kulkee porkkanalla eteenpäin, kun kepillä" on tässäkin varsin paikkansa pitävä. Siihen me tarvitsemme johtajia.

Varhaiskasvatus on vielä jonkin verran hierarkinen paikka. Sitten se minun niin parjaama lastentarhanopettajat. Ei, en väheksy heitä, vaan kunnioitan sitä rautaista ammattitaitoa, mikä heillä on. Jokainen tiimi tarvitsee tiiminvetäjän ja juuri sellaisena näen lastentarhanopettajan. Hän on tiiminvetäjä ja viime kädessä vastuussa, että juuri hänen tiiminsä noudattaa kapteenin antamia ohjeita ja huolehtii, että juuri hänen tiiminsä menee kapteenin näyttämään suuntaan. Vaikka jokaisessa tiimissä täytyy olla se joka on vetäjä, ei se sulje ajatusta pois, että jokainen tiimin jäsen olisi eriarvoinen. Ei, jokainen on yhtä tärkeä juuri sillä hänen omalla paikallansa. Tämä tiiminvetäjä huolehtii varsinkin varhaiskasvatuksessa, että varhaiskasvatussuunnitelmia toteutetaan ryhmässä. Lastentarhanopettajille on Kuntatyöehtosopimuksessa (KVTES) sovittu, että heillä on 8% työajasta aikaa suunnitella ryhmän toimintaa ja valmistella sitä, vanhempien tapaamiseen ja yhteisten toimintojen suunnitteluun. (Lähde: OAJ Lastentarhanopettajien työaikaa koskevat erityismääräykset) Tämä ei minun mielestäni ollenkaan sulje ajatusta, että ryhmän muillakin työntekijöillä ei olisi oikeutta aikaan, jolloin he voivat keskittyä rauhassa omiin suunnittelua vaativiin töihinsä. Jotkut työt on vain sellaisia, että niiden kunnolla tekeminen vaatii rauhaa ja paikkaa jossa se ei keskeytyisi koko ajan. Ja tiiminvetäjäkin huomaa tämän olevan myös hänen oma etunsa. Saahan hän silloin olla varma, että hänen vetämässä tiimissä jokainen asia on huolella tehty, eikä vain nopeasti hutaistu metelissä. Toivottavasti pääset tarkoittamastani asiasta jyvälle. Lapset kun ovat sellaisia kummallisia otuksia, jotka tulevat kysymään ja keskeyttämään, vaikka aikuinen kuinka yrittää hautautua tietokoneen ruudun taakse tai yrittää kirjoittaa jotakin paperia hyvin keskittyneesti.

Mutta mihin tarvitaan lastenhoitajia? Lastenhoitaja on mahdollista lastentarhanopettajalle omaan työnsä, tiiminvetäjän työn. Lastenhoitaja on ihan samalla lähtöviivalla ryhmän kanssa työskentelyssä kuin lastentarhanopettajatkin. Lastenhoitajilta vaaditaan ihan samanlaista pedagogista näkemystä lasten kanssa työskennellessä kuin lastentarhanopettajilta. Meidän pitää myös osata perustella miksi toimimme ja teemme juuri tämän lapsen kanssa niin kuin teemme. Tai miksi emme tee jotakin juuri tässä kohtaan. Meidänkin pitää osata nähdä toimemme opettavana asiana lapsen kanssa. Olemme monesti varsinkin esiopetusryhmissä lastentarhanopettajalle se ylimääräinen silmäpari. Se silmäpari joka huomaa pienetkin vivahteet silloinkin, kun lastentarhanopettaja keskittyy koko ryhmän opettamiseen.

Jotenkin vain se vajaa tunti mikä varhaiskasvatuksessa on sitä aktiivista toimintaa lapsen kanssa nähdään merkityksellisenä. Minä näen koko sen ajan mitä lapsi on siellä meidän hoteissa suurena opetushetkenä. Lapsen tullessa aamulla alkaa hienovarainen opettaminen lapselle heti kun hän astuu kynnyksen yli. Jokainen lause ja teko on tarkkaan harkittu ja mietitty. Seuraavalla kerralla kun viet lapsesi hoitoon, niin pistä sensori koholle. Jo kun lapsi menee aamupalalle ryhmään tapahtuu monta pientä juttua. Ähh... ajatukset poukkoilee ja nyt tipuin jo varsinaisesta asiasta. Mutta juuri näissä hetkissä me varhaiskasvatuksen ihmiset olemme antamassa lapsellesi sitä varhaiskasvatusta, se ei ole päivähoitoa, vaan me opetamme lapselle jo monia uusia asioita. Lapset vaan tarvitsevat monia toistoja vielä kun ovat pieniä ihmisen taimia.

Mutta asiaan. Mihin ryhmässä tai oikeammin tarvitsemme avustajia. Meillä Espoossa ryhmissä on ryhmäavustajia. Henkilökohtaisia avustajia on todella harvassa ja vain niille lapsille, jotka eivät selviä ryhmän mukana ilman omaa "takapirua". Avustaja mahdollistaa meidän lastentarhanopettajan ja lastenhoitajien työn. Hän on lisäsilminä ja käsinä, kun me teemme työtämme juuri sen lapsen kanssa joka hänen palveluksia tarvitsee. Hän mahdollistaa meille sen hetken, kun me pystymme keskittymään ja keräämään havaintoja lapsesta esim. askartelun lomassa. Hän ottaa haltuun osan lapsista, jotka ei sillä hetkellä tarvitse juuri meidän opetusta. Avustaja myös mahdollistaa lapsen osallisuuden leikkeihin ja toimintatuokioille. Hän saattaa olla jonkun lapsen vieressä muistuttamassa kuinka keskittyminen saadaan pysymään opetettavassa hetkessä tai hänellä on aikaa ulos lähtiessä keskittyä lapsen kanssa miettimään miten vetoketju suljetaan vielä niin kypsymättömillä sormilla. Tai hän on auttamassa lastan kertomaan, kuinka paljon ruokaa hän haluaa lautaselleen tällä kertaa, silloin kun lapsen kieli ei ole vielä "oppinut" tottelemaan lapsen sille antamia käskyjä. Jaksan aina iloita tästä ihanasta henkilö resursseista ryhmässä. Voi kun joka ryhmä saisin tämän "herkun".

Mutta miten muu henkilökunta varhaiskasvatuksessa, siistijät, keittiöhenkilökunta ja huoltomiehet? Anteeksi jos käytän vanhoja nimikkeitä, se annattakoon anteeksi. Millaista olisi työskennellä työpaikassa, jossa aamulla ensimmäisenä pitäisi alkaa luomaan talvella lunta ja hiekoittamaan pihaa? Tai syksyisin saisimme tarttua luudan varten, kun pihoja pitää talvea varten siistiä. Tänä päivänä meillä on siihen omat ihmiset ja me voimme tulla töihin ja ryhtyä tekemään sitä meidän työtämme.

Varsinkin siivoojan ja keittiöhenkilökunnan puuttuminen huomaa todella nopeasti varhaiskasvatuksessa. Voi taivas, mikä operaatio tuli pelkästään siitä, kun omassa työssäni siivoja on pitkään poissa ja vessoihin ei ulkopuolinen siivooja täytä käsipapereita ja vessapapereita. Ensin piti miettiä mihin ihmeeseen on siivooja jemmannut meidän talon käsipaperisäkit. Niitä etsittiin varastoista ja sen jälkeen kuljetettiin ympäri taloa, jotta saatiin täytettyä jokainen tyhjä teline taas käsipaperilla. Ja meillä oli telineen avainkin hukassa, kun eipä meidän ollut sitä tarvinnut hetken käyttää. Mutta mikä huomio tästä tuli! Meillä meni yksi henkilökunta resursseista tähän operaatioon puoleksi tunniksi. Puolituntia on pitkä aika silloin, kun ollaan lasten kanssa lähdössä ulos ja lasten vessoissa on yli 30 lasta käymässä ja samaan aikaan pitää pystyä opettamaan pukemista, suomenkieltä, sosiaalisia taitoja ja vaikka mitä. Tai kun keittiössä ei olisi aamulla se tuttu keittäjä. Henkilökunta joutuisi puuron keittoon aamulla ja tiskirumbaan sitten myöhemmin. Tämäkin resurssi on poissa lapsilta, niiltä meidän tulevaisuuden veronmaksajilta.

Niin kuin alussa kirjoitin nämä kaikki käy myös sinne sinunkin työpaikallesi. Istu alas ja mieti kuka sinun työssäsi mahdollistaa sen, että sinä voit tehdä juuri sinun työtäsi. Minä olen onnellinen minun omista mahdollistajista. Yritän aina välillä kiittää heitä siitä, joten yritä sinäkin kiittää sinun mahdollistajia. Meitä jokaista työntekijää tarvitaan, jotta Suomi pyörisi!