Miten tulin lähteneeksi mukaan, vaikka tiesin sen olevan hyppy tuntemattomaan? Se on halu tehdä muutoksia, sen puhumisen sijasta. Haluan on mukana muuttamassa Suomea sellaiseksi missä uskon, että on hyvä elää ja olla. Kummassakin paikassa saan olla mukana ja vaikuttamassa asioihin puhumisen sijasta, tehdä jotakin näkyvää.
Elämä on tällä hetkellä kovin stressaavaa ja liikunta on jäänyt vähäisemmäksi vaalikiireiden ja työelämän tuomien omaehtoisten muutosten takia. Tähän asti stressi on ollut positiivista stressiä ja olen saanutkin tehdä ja kokea monta upeaa hetkeä, vaikka tie onkin tuntematonta. Toki Kuntavaaliehdokkaaksi asettuminen aiheutti yhden yön paniikin, mutta tiedän itsestäni jo kuinka paljon stressiä kestän. Joten sisimmästä piti löytää vain se hukassa oleva rauhan tunne.
Jäin kuitenkin miettimään unettoman yön jälkeen mistä tunnistaa, jos stressi alkaa hallitsemaan elämää liiaksi. Ja voiko itse aiheuttaa stressin ihan vain ajattelemalla ja vatvomalla asioita liiaksi. Taas pääsin syventymään nettiavaruuden ihmeelliseen maailmaan.
Itselleni saan aiheutettua kunnon stressin vain sillä, että jään miettimään asioita liiaksi. Tämä on yksi suurimmista stressin aiheuttajista ihan yleisestikin. Jään helposti mieltä painavaan asiaan jumiin ja siitä päästäminen on vaikeaa. Luon siis itselleni tavoitteita ja haasteita, enkä osaa laittaa niitä oikeaan mittasuhteeseen, vaan annan niille liikaa tilaa. Olen kehitellyt itselleni muutaman teorian, joita hoen mielessäni kun huomaan jääväni murehtimaan asioita liiaksi.
Ensimmäinen teoriani on, että se mikä on tämän päivän murhe ja huoli on huomenna historiaa. Pessimisti itsessäni ajattelee, että huomenna tulee taas uusi murhe ja huoli, jota sitten voi taas huomenna murehtia. Pitäähän murehtimisen tasapainokin säilyä. Mutta oikeasti, se mikä on tänään murhe, on huomenna muuttanut jo muotoansa. Ja vanhan sanonnan mukaan; Nuku yksi yö, niin asia selkiintyy ja löydät ratkaisun! Se mikä tapahtui eilen on jäänyt sinne taakse, joten mitä sitä enää tähän päivää kantaisi. Elämä kun tuo aina uusia asioita eteen väkisinkin.
Toinen teoria jota olen mielessäni pyörittänyt on, että mietin minkä kokoinen murhe tai asia on mitä haluan tarkastella mielessäni. Sen jälkeen pakkaan sen laatikkoon ja määrittelen laatikon värin. Väri kuvastaa tunnetta mitä koen asian suhteen. Tämän jälkeen mietin kuinka isona haluan laatikon nähdä. Onko asia oikeasti sellainen, että haluan antaa sille ison tai pienen laatikon. Tietoisesti ajattelemalla ja määrittelemällä olen ratkaissut monia stressaavia elämän vaiheita ja saanut niille perspektiiviä. Kun olen määritellyt värin ja koon laatikolle, mietin vielä mihin kohtaan elämän pyramidia haluan sen laatikon laittaa. Aika usein minun murheeni saavat jonkun tumman värin ja laatikko on pieni. Mitä pienemmäksi saan laatikon koon määriteltyä sitä helpommin huomaan päästäväni asiasta lopullisesti irti. Kun taas iloiset ja positiiviset asiat laitan suuriin laatikkoihin ja minua miellyttäviin väreihin. Elämän pyramidissa laitan nämä laatikot hyvin esille ja työnnän niitä negatiivisia laatikoita syrjemmälle. Tämä on tietoista ajattelua, että olen onnellinen ja minulla on kaikki hyvin.
Näillä teorioilla siis yritän vahvistaa omaa positiivista ajattelua, joka vie eteenpäin. Olen huomannut, että tietoisella ajattelulla ja päätöksillä on paljon vaikutusta siihen miten koen ja kestän stressiä. Oletko sinä huomannut omien ajatusten kiertävän liikaa kehää negatiivisten ajatusten kanssa? Internetti on täynnä hyviä sivuja, joita lukemalla pääsee hyvin alkuun oman ajatusmaailman muuttamisessa. Taidan itse vetää nastakengät jalkaan ja lähteä hakemaan luonnon tarjoamaa stressin purkua. Ulkona on nimittäin upea ilma ja uskon saavani seuraavaa blogia varten hienoja kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti