Haaveiden mahdollisuudet

Tässä viime viikkojen aikana on tullut pieniä vinkkejä tämän blogin aiheeksi. Vihdoinkin tänä aamuna koin sen heräämisen aiheen suhteen. On siis hyvä käydä leffassa näin sunnuntai aamuna, kun ajatuksen virta saa rauhassa virrata, eikä arjen esteet häiritse sitä.

Ensimmäinen kerta kun sain vinkkiä tämän kertaisesta aiheesta, istuin oman työyhteisöni kanssa miettimässä millaisen työpaikan me haluisimme itsellemme. Haaveita oli monia, niin laidasta laitaan kuin meitä naisia siellä istui. Joillakin oli haaveina ihan työyhteisöä koskevia arvoja ja toisilla oli haaveina, että saisimme tehdä töitä lasten kanssa pienemmissä ryhmissä ja ihan työoloihin parannusta. Silloin jäin miettimän, että mikä meitä estää vaikuttamasta näihin asioihin. Sainkin heti vastauksen, että miksi se ja tuo ei tee mitään tai ei meillä ole aikaa ja energiaa tehdä asialle mitään. Itse jäin hieman hämilleni asian suhteen. Miten niin aikaa tai energiaa? Kenen haaveet käyvät toteen heti? Mieleen jäi vain suuri kysymysmerkki, miten osaisin asetella sanani, että saisin vastapuolen ymmärtämään hänen olevan vastaus tähän haaveeseen.

Seuraavan vinkin sain ystävän Facebook päivityksestä. Hänkin työskentelee varhaiskasvatuksessa ja lapsethan ovat maailman parhaita viisauksien sanojista. Päivityksessä oli lainaus erään 4-vuotiaan ajatuksesta;

- Hei A, minä uskon haaveisiin!

Niin, mihin me aikuiset olemme hukanneet haaveet. Vai ajattelemme, että haaveileminen vain lasten etuoikeus. Miksi me jätämme ne unelmat vain haaveisiin. Emmekö uskalla lähteä toteuttamaan unelmiamme.

Monestihan me ihmiset haaveilemme vaikka mistä. Minä ainakin haaveilen monesta asiasta. Haaveilen, että joku päivä voisin juosta ilman kipua. Haaveilen ulkomaan matkasta lasteni kanssa ja haaveilen siitä, että voisin jättää maailmaan myös jonkin muun jäljen, kuin lapseni. Ei mitään mahdottomia haaveita, mutta jotta ne voisi toteutua on niiden eteen tehtävä paljon työtä. Eikä ne tule ihan heti, vaan tarvitaan aikaa ja hieman sitä onnea. Toki haaveilen lottovoitosta ja omakotitalosta, mahdottomista ajatuksista minulle. Mutta kyllä nekin minun haavekarttaan mahtuu ja ehkä myös toteutuvatkin joskus.

Haaveet voi olla ihan miten isoja tai pieniä. Pienten haaveiden toteuttaminen onkin helppoa ja niiden saavuttamiseen ei yleensä tarvitse nähdä paljoakaan vaivaa. Isot haaveet onkin sitten asia erikseen. Useasti kuulen isojen haaveiden kohdalla puhuttavan, että ei ne kuitenkaan toteudu. Itse jään miettimään miksi ei toteudu? Miksi me alistumme liian helposti suuren haaveen edessä. Suuri haave tuntuu mahdottomalta ja näemme sen vain suurena peikkona. Olemme määritelleet, että haave on liian suuri toteutuakseen ja määrittelemme sen jo heti epäonnistuneeksi. Se koetaan negatiivisena ja täydellisesti mahdottomana ajatuksena toteutuakseen. Itse ajattelen haaveiden olevan mahdollisia. Joidenkin kohdalla pitää vain asettaa niitä portaita joita pitkin kivuta pikkuhiljaa eteenpäin. Askelia on välillä monta ja välille on pakko laittaa niitä tasanteita. Tasanteet haaveiden portaissa on välillä pakollisia. Niiden avulla voidaan tarkastella ollaanko menossa oikeaan suuntaan ja niillä voidaan hengähtää seuraavaa nousua varten. Mitä enemmän laitat tasanteita haaveisiisi, sitä varmemmin pääset sinne huipulle ilman suurempia vahinkoja.

Haaveista on hyvä puhua ääneen, koska aina on ihmisiä jotka jakavat useimmiten sen saman ajatuksen. Kun haave on suuri on vieressä kulkijoita aina hyvä olla. Varsinkin silloin kun jaat saman unelman jonkun toisen kanssa, niin sen toteutuminen ei ole vain sinun varassa vaan toteutumisen mahdollisuus tuplaantuu heti. Jakamalla saman unelman toisen kanssa, saa sitä toiselta myös energiaa haaveen toteuttamiseen. Mitä jos haaveesi jakaakin enemmän ihmisiä, kuin se toinen siinä vieressä. Silloin voidaan jo puhua joukkovoimasta. Joukossa, kun on aina enemmän voimaa kuin vain siinä yhdessä ihmisessä. Joukkovoimalla voidaan saada suuren suuriakin haaveita ja unelmia toteutumaan. Pitää vain uskoa ja sitoutua yhteisen unelman toteuttamiseen!

Itse olen sanonut haaveeni monesti ääneen ja saanutkin vierelleni tsemppaajia, niitä vierellä kulkijoita. Olen syvästi kiitollinen heille! He jaksavat valaa minuun uskoa unelman toteutumiseen, kun en itse jaksa siihen aina uskoa. Siitä tuleekin mieleen, että jos sinulle joku kertoo unelmistaan, niin muistathan häntä tukea siinä. On hienoa, että ihmisellä on haaveita ja unelmia. Ja mikä parasta tahtoa toteuttaa niitä, vaikka ne olisivatkin suuria. Ei se tukeminen tarvitse suurta olla, vaan pienikin sana tai asia auttaa unelmoijaa saavuttamaan haaveensa.

Toivottavasti sain sinut harkitsemaan, että uskalla lähteä toteuttamaan jotakin sinulle suurta unelmaa!

Fiskarsinmäen luontopolulla kannattaa käydä keväällä. Ota eväät mukaan ja jää lintutornille katselemaan lintuja. Itse näimme kuinka joutsenet tekivät lähtöä suurella metelillä.

Murehtiminen -stressin aiheuttajana

Vuoden vaihteessa tein itselleni lupauksen, että kuluvana vuonna heittäydyn elämän vietäväksi ja käännän jokaisen kortin mitä elämä tuo eteeni. Vuotta on kulunut huimat kaksi kuukautta ja olenkin kääntänyt jo muutaman kortin. Olen siis ehdokkaana JHL:n edustajistovaaleissa Pääkaupunkiseudulta ja Espoossa Kuntavaaleissa. Olen siis todellakin kääntänyt muutaman suuren kortin näkyviin elämässäni.

Miten tulin lähteneeksi mukaan, vaikka tiesin sen olevan hyppy tuntemattomaan? Se on halu tehdä muutoksia, sen puhumisen sijasta. Haluan on mukana muuttamassa Suomea sellaiseksi missä uskon, että on hyvä elää ja olla. Kummassakin paikassa saan olla mukana ja vaikuttamassa asioihin puhumisen sijasta, tehdä jotakin näkyvää.

Elämä on tällä hetkellä kovin stressaavaa ja liikunta on jäänyt vähäisemmäksi vaalikiireiden ja työelämän tuomien omaehtoisten muutosten takia. Tähän asti stressi on ollut positiivista stressiä ja olen saanutkin tehdä ja kokea monta upeaa hetkeä, vaikka tie onkin tuntematonta. Toki Kuntavaaliehdokkaaksi asettuminen aiheutti yhden yön paniikin, mutta tiedän itsestäni jo kuinka paljon stressiä kestän. Joten sisimmästä piti löytää vain se hukassa oleva rauhan tunne.

Jäin kuitenkin miettimään unettoman yön jälkeen mistä tunnistaa, jos stressi alkaa hallitsemaan elämää liiaksi. Ja voiko itse aiheuttaa stressin ihan vain ajattelemalla ja vatvomalla asioita liiaksi. Taas pääsin syventymään nettiavaruuden ihmeelliseen maailmaan.

Itselleni saan aiheutettua kunnon stressin vain sillä, että jään miettimään asioita liiaksi. Tämä on yksi suurimmista stressin aiheuttajista ihan yleisestikin. Jään helposti mieltä painavaan asiaan jumiin ja siitä päästäminen on vaikeaa. Luon siis itselleni tavoitteita ja haasteita, enkä osaa laittaa niitä oikeaan mittasuhteeseen, vaan annan niille liikaa tilaa. Olen kehitellyt itselleni muutaman teorian, joita hoen mielessäni kun huomaan jääväni murehtimaan asioita liiaksi.

Ensimmäinen teoriani on, että se mikä on tämän päivän murhe ja huoli on huomenna historiaa. Pessimisti itsessäni ajattelee, että huomenna tulee taas uusi murhe ja huoli, jota sitten voi taas huomenna murehtia. Pitäähän murehtimisen tasapainokin säilyä. Mutta oikeasti, se mikä on tänään murhe, on huomenna muuttanut jo muotoansa. Ja vanhan sanonnan mukaan; Nuku yksi yö, niin asia selkiintyy ja löydät ratkaisun! Se mikä tapahtui eilen on jäänyt sinne taakse, joten mitä sitä enää tähän päivää kantaisi. Elämä kun tuo aina uusia asioita eteen väkisinkin.

Toinen teoria jota olen mielessäni pyörittänyt on, että mietin minkä kokoinen murhe tai asia on mitä haluan tarkastella mielessäni. Sen jälkeen pakkaan sen laatikkoon ja määrittelen laatikon värin. Väri kuvastaa tunnetta mitä koen asian suhteen. Tämän jälkeen mietin kuinka isona haluan laatikon nähdä. Onko asia oikeasti sellainen, että haluan antaa sille ison tai pienen laatikon. Tietoisesti ajattelemalla ja määrittelemällä olen ratkaissut monia stressaavia elämän vaiheita ja saanut niille perspektiiviä. Kun olen määritellyt värin ja koon laatikolle, mietin vielä mihin kohtaan elämän pyramidia haluan sen laatikon laittaa. Aika usein minun murheeni saavat jonkun tumman värin ja laatikko on pieni. Mitä pienemmäksi saan laatikon koon määriteltyä sitä helpommin huomaan päästäväni asiasta lopullisesti irti. Kun taas iloiset ja positiiviset asiat laitan suuriin laatikkoihin ja minua miellyttäviin väreihin. Elämän pyramidissa laitan nämä laatikot hyvin esille ja työnnän niitä negatiivisia laatikoita syrjemmälle. Tämä on tietoista ajattelua, että olen onnellinen ja minulla on kaikki hyvin.

Näillä teorioilla siis yritän vahvistaa omaa positiivista ajattelua, joka vie eteenpäin. Olen huomannut, että tietoisella ajattelulla ja päätöksillä on paljon vaikutusta siihen miten koen ja kestän stressiä. Oletko sinä huomannut omien ajatusten kiertävän liikaa kehää negatiivisten ajatusten kanssa? Internetti on täynnä hyviä sivuja, joita lukemalla pääsee hyvin alkuun oman ajatusmaailman muuttamisessa. Taidan itse vetää nastakengät jalkaan ja lähteä hakemaan luonnon tarjoamaa stressin purkua. Ulkona on nimittäin upea ilma ja uskon saavani seuraavaa blogia varten hienoja kuvia.