Millä selätän työstressin?

Edellinen blogi käsitteli työn iloa ja työn imua. Tekstin julkaisun jälkeen itse ainakin sain hyvän buustin tähän vuoteen ja ajatukset alkavat selkiytymään mitä haluan tulevilta vuosiltani, jotta työn imu pysyy päällä.

Edellinen teksti myös pisti miettimään työtä ja sen tuomia riskejä. Tämän päivän työelämän haasteet ovat koventuneet ja osaamista tarvitaan enemmän samaan työtehtävään kuin ennen. Työ itsestänsä haastaa, ja joka päivä eteen tulee uusia esteitä, joiden kanssa joutuu laittamaan oman ammattitaitonsa peliin. Välillä varmaan tunnet sinäkin turhautumista siitä ja koet, että oma ammattitaitosi on  riittämätön. Tämän tunteen sietäminen on haaste, suuri haaste. Miten näitä haasteita kestää työelämässä, jotta paineet eivät kävisi liian suuriksi ja niiden alle ei hävittäisi itseään.

Olen sukeltanut internetin ihmeellistä maailmaa ja tutustunut artikkeleihin ja eri sivusoihin, joissa käsitellään työperäistä stressiä ja työuupumusta. Työterveyslaitoksen sivuilla käsitellään työstressin ja työuupumuksen syntymekanismeja, psyykkisiä- ja sosiaalisia kuormitustekijöitä. Luettuani sen jäin miettimään, että työnantajalla on suuri vastuu työntekijöiden jaksamisesta työyhteisössä. Mielessä kävi myös mikä on työntekijän oma vastuu työstressissä. Onko todellakin niin, että vain työnantajalla on yksin vastuu työntekijän psyykkisestä jaksamisesta työelämässä, vai voidaanko ajatella sen olevan myös niin sanotusti kahden kauppa. En todellakaan tarkoita, että koko asia olisi vain työntekijän vastuulla vaan haluan herättää pohtimaan kuinka voisit itse vaikuttaa omilla valinnoilla miten jaksat työssä vastaan tulleiden haasteiden edessä. On myös totta, että hyvinvoiva työyhteisö kannattelee työntekijän jaksamista työelämässä. Ja yksi huonosti voiva työntekijä saattaa uuvuttaa koko työyhteisön, vetää koko porukan sinne suonsilmään mukanansa. Tähän viitataan tällä sivustolla, jossa käsitellään työstressin syntyä, kannattaa siis käydä vilkaisemassa. Itse heräsin miettimään miten suuri merkitys on yhden ihmisen pahoinvoinnilla ajatellen koko työyhteisöä. 

Itse koin tässä muutama vuosi sitten että oma jaksamiseni on lähestymässä raja viivaa. Aloin miettimään mitkä asiat haluan muuttaa, jotta vielä jaksan työelämän paineita 20 vuoden päästäkin, kuin myös elämän stressitekijöitä. Päätin alkaa hakemaan itselleni voimavaroja joiden turvin pääsen maaliin tässä elämässä, enkä uuvahda elämän juoksukisassa liian aikaisin. Mistä niitä voimavaroja voi sitten hakea? Sehän meistä jokaisesta itsestä kiinni. Se mikä minulle tuo jaksamista työelämään, saattaa sinulle olla juuri väärä tapa. Minulle voimavaroja tuo hetkeen pysähtyminen ja se, että teen vapaa-aikana vain sitä mistä nautin. Olen huomannut, että hyvä fyysisen kunnon kohottaminen on auttanut paljon. Ennen olin oikea sohvaperuna ja liikkuminen ei ollut minun juttuni ollenkaan. Eikä elämä pikkulapsi-vaihetta auttanut ollenkaan asiaa. Ei se vieläkään ole vuosien jälkeen minun juttuni, mutta pakollinen paha, jolla saan pidettyä elimistöni liikenteessä. Tänä päivänä nautin kuitenkin siitä liikunnan tuomasta omasta hetkestä itseni kanssa. Kävelylenkillä luonnossa pääsen pysähtymään juuri siihen hetkeen, jonka koen olevan tärkeää jaksamiseni kannalta. Lenkeille kuuluu myös suurena osatekijänä musiikki. Minulle ei luonnon äänet tuo sitä rauhaa, vaan musiikki kokonaisuudessa. Niiden avulla käyn läpi edellisen viikon tai työpäivän haasteet ja sen avulla valmistaudun tuleviin uusiin haasteisiin.

Tällä kertaa haastan sinut pohtimaan mitkä ovat sinun keinot selvitä työelämän haasteista. Onko mahdollista, että et ole vielä löytänyt keinoa joilla saisit nollattua mielesi työpäivän jälkeen. Jos näin on niin mitkähän ne voisivat olla? Oletko selvittänyt mitä työnantajasi tarjoaa työstressin helpottamiseen ja sen hallintaan. Niin kuin työn tuunaamisesta, tässäkin sinä itse olet se avain tähän oveen.

Kuvat ovat Villa Elfvik´stä, jos matkasi sivuaa Espoota.

Käy tutustumassa minun stressinhallinta maisemiin,

jospa sinäkin löytäisit sieltä rauhan.